Mies toivoi minulta puuvillaista neulepuseroa. Minäpä sellaisen sitten suunnittelin ja tein. No, sen verran poikkesin toivomuksesta, että lanka oli puuvillaseosta. DROPS Cotton Light -lanka tarttui verkkokaupasta käteen.
Aloitin puseron suunnittelun ihan mittaamalla mieheltäni rinnanympäryksen ja olkapää-vyötärö -mitan. Sitten neuloin mallitilkun, jonka oli korinpohjaneuletta. Sitten vaan laskemaan, kuinka paljon mallitilkussa on silmukoita ja kerroksia kymmenellä sentillä. Tätä tulosta sitten käytetään työhön luotavien silmukoiden määrää laskettaessa.
Olen itse aika tyytyväinen lopputulokseen, ja tietysti puseron käyttäjä, mieheni, sanoi pitävänsä puserosta.
Ohje on omani, ja se ei ole minnekkään kirjoitettuna ylös. Tämä oli ensimmäinen työ, jonka suunnittelin kokonaan itse. :)
Kahden pojan äidin kirjoituksia lapsista, luonnosta, eläimistä, ruoasta ja monesta muusta, mitä tämä äiti kohtaa matkan varrella.
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
Syksy alkoi hienolla ilmalla *VAROITUS! Sisältää paljon kuvia!*
Oli kaunis ilma, joten otin ulkoilevista linnuista hyvän mielen kuvia. Ei taas tiedä, koska on niin upeat kelit, että linnut ulos haluavat.
Kochin -nuorikot nauttivat auringon lämmöstä. Tämä on nuorison ensimmäinen syksy. Kaikki on niin jännää. Kochinit ovat meillä se, mitä yritämme aktiivisesti kasvattaa. Ja nimenomaan friseerattua sulkamuotoa.
Orpington -kukko on vähän arka, eikä poistu navetan ulko-ovelta kovinkaan kauas.Orpingtonit ovat meillä myös uusia. Tulivat meille Noormarkusta.
Meille tuli alkusyksystä kaksi vuohta, toinen on vanha kuttu ja toinen leikattu pukki, eli rupukki.
Kohcin vanhukset ovat jo kokeneita ulkoilijoita, joten uskaltautuvat jo kulkemaan pitkin pihaa. Uusilta kanoilta menee aina hetki, että uskaltautuvat kulkemaan puutarhassa. Onneksi meillä on puutarhassa paljon piiloja, jonne pääsee tarvittaessa jemmaan.
Mara joutuu vielä asustamaan risteytyskanojen kanssa, kunnes löydämme hänelle samaa rotua olevan morsiamen. Marans on erikoinen rotu, sillä se tuottaa suklaanruskeita munia.
Vesilinnut kulkevat meillä pihassa täysin vapaana. Ne eivät ole koskaan poistuneet puutarhasta. Ankat pitävät hyvin etanakannan kurissa puutarhassa. Hanhet taas ovat hyviä pihavahteja. Kukaan vieras ei pääse niiden huomaamatta pihaan, ja hanhet toitottavat kovaan ääneen vieraan havaitessaan.
Risteytyskanoilla on meillä oma ulkotarha, joka on syksyllä aina jo tyhjäksi syöty ja kuovittu.
Viinirypäleet ehtivät eteläisessä Suomessa kypsyä lämpimällä seinustalla hyvin, jos on lämmin syksy.
Kochin -nuorikot etsivät matoja ja muuta purtavaa |
Valppaana pitää silti olla |
Kochin -nuorikot nauttivat auringon lämmöstä. Tämä on nuorison ensimmäinen syksy. Kaikki on niin jännää. Kochinit ovat meillä se, mitä yritämme aktiivisesti kasvattaa. Ja nimenomaan friseerattua sulkamuotoa.
Herra Hiili |
Hiili etsii syötävää risteytyskanojen tarhan reunalta |
Hiili alkaa olla valmis menenään jo sisälle |
Orpington -kukko on vähän arka, eikä poistu navetan ulko-ovelta kovinkaan kauas.Orpingtonit ovat meillä myös uusia. Tulivat meille Noormarkusta.
Uunon herkkua ovat omenat ja leipä. Myös kaurat maistuvat tälle herralle |
Meille tuli alkusyksystä kaksi vuohta, toinen on vanha kuttu ja toinen leikattu pukki, eli rupukki.
Kuvassa buff -värinen Paksu-Bertta ja musta friseerattu Nöftä |
Kohcin vanhukset ovat jo kokeneita ulkoilijoita, joten uskaltautuvat jo kulkemaan pitkin pihaa. Uusilta kanoilta menee aina hetki, että uskaltautuvat kulkemaan puutarhassa. Onneksi meillä on puutarhassa paljon piiloja, jonne pääsee tarvittaessa jemmaan.
Marans -kukko Mara |
Mara joutuu vielä asustamaan risteytyskanojen kanssa, kunnes löydämme hänelle samaa rotua olevan morsiamen. Marans on erikoinen rotu, sillä se tuottaa suklaanruskeita munia.
Etualalla myskiankka Cassu, takana peking ankka |
Peking ankka Ridge lammella |
Myskiankka herra Cassu on jo vanha. Cassu jäi leskeksi viime talvena, ja onneksi on ihan tyytyväinen peking ankkojen seuraan |
Lisää Cassua |
Kuvassa peking ankat Repe ja Rape, ja tietysti vanha herra Cassu |
Pihaa vartioimassa kolme valkoista kotihanhea Martti, Mats ja Staffan. Lisäksi skånenhanhi Sven |
Vesilinnut kulkevat meillä pihassa täysin vapaana. Ne eivät ole koskaan poistuneet puutarhasta. Ankat pitävät hyvin etanakannan kurissa puutarhassa. Hanhet taas ovat hyviä pihavahteja. Kukaan vieras ei pääse niiden huomaamatta pihaan, ja hanhet toitottavat kovaan ääneen vieraan havaitessaan.
Meillä risteytyskanat ovat takuumunijoita. Aina on joku joka munii päivittäin |
Risteytyskanoilla on meillä oma ulkotarha, joka on syksyllä aina jo tyhjäksi syöty ja kuovittu.
Lehden takaa näkyy jo miten viinirypäleet alkavat kypsyä |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)