Vähän fiiliksiä tältä viikolta.
Mies kävi Ruotsissa työhaastattelussa ja sai sieltä töitä.
Jee ja nyyh vähän yhtä aikaa.... Tämä tarkoittaa sitä, että minä ja lapset ollaan keskenämme Suomessa yhdeksän viikkoa yhteen kyytiin. Eihän tämä sinänsä kummallista ole, onhan yksinhuoltajat aina keskenään lastensa kanssa. Mutta tähän päälle vielä ikävä ja huoli puolisosta, joka on kaukana. Tai eihän Ruotsi nyt niin kaukana ole...
Jos homma tuntuu hänestä hyvälle ja työnantaja on tyytyväinen, saattaapi olla että muutamme koko perhe Ruotsiin.
Tähän muuttoon liittyen voisin kertoa vähän taustoja.
Nykyisen ja edellisen hallituksen vuoksi olemme tulleet siihen tulokseen, ettei Suomi ole enää se maa jossa haluamme lapsemme kasvattaa. Emme usko, että täällä on enää hyvää tulevaisuutta lapsille. En sen enempää halua syventyä politiikkaan, mutta kiitos Kokoomus, Keskusta ja Perussuomalaiset ja muut jotka väittävät ajavansa maan etuja, Suomi ei enää tunnu kodilta.
Lapset hyötyvät tästä isolla todennäköisyydellä. He oppivat uuden kielen ja kulttuurin. Kyllä Suomen ja Ruotsin kulttuurien välillä on huima ero..... Jo pelkästään ihmisten ystävällisyys.
Mies ja lapset sopeutuvat hyvin, itsestäni en mene vannomaan.
Olen yhtä aikaa sekä innoissani että huolissani. Outo fiilis....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti