Vuodenaika valivali

Yleensä löydän kaikista vuodenajoista jotain hyvää. Talvella on kivaa, kun on lunta. Lumi tekee maisemasta kauniin. Keväällä on kivaa, kun luonto herää jälleen eloon ja pääsee laittamaan puutarhaa. Kesällä on kivaa, kun on (yleensä) lämmintä ja eläimet pääsevät ulkoilemaan. Syksykin on melkein kiva, kun puiden lehdet ovat kauniita ja pääsee korjaamaan lopun sadon. Mutta loppusyksy, kun puut ovat jo paljaat ja on pimeää, märkää ja kuraista. Kyllä osaa masentaa.

Mutta tänään syysmasennus pääsi vähän helpottamaan, kun ulkona satoikin lunta, joka muuttui kyllä rännäksi ja vedeksi. Mutta saimme hetken nauttia lumesta, joka kyllä pian muuttui loskaksi ja kuraksi. Kyllä muuten tuntuu kamalalta saada tiskirätin kokoinen lumihiutale korvaan...

Anton, 2 ja puoli vee, oli intoa täynnä ulkona. Halusi vaan heittää Typy -huskylle lumipalloja. No, pääsinpähän aamunavetasta nopeammin pois, kun poika olisi halunnut leikkiä vaan lumella. Mutta sen verran suostui leikkejä keskeyttämään, että saatiin sarvipäille ja villaotuksille heinää ja vettä kannettua. Eikä sekään olisi lapselle ollut pakollista, vaan ihan omasta halustaan hän navettaan tulee.

Hyvin suurella todennäköisyydellä, illalla maa on taas musta. Pitää vaan toivoa, että saadaan edes Jouluksi pysyvä lumi maahan.