Kynttilänjalkoja

Lapset sai maalata tänään terrakottakynttilänjalat Jouluisemman värisiksi. Valittiin kullan värinen maali, koska sitä oli sopivasti askarteluhyllyssä.

 

 

Spruits, maalia pojille pilttipurkkien kansille, pensselit käteen ja ei kun maalaamaan.

 Hienoja tuli. Kaikkiaan kuusi kynttilänjalkaa tuli maalattua.


Lisäksi raahattiin tänään kaikki Joulukoristelaatikot vaatehuoneesta. Vaikka kelit ei kovasti Joulufiilistä luokkaan, niin ompahan koristeita.


Myrskytuulet olivat myös pudotelleet pihapiirin männystä valtavia oksia, jotka päätyvät tänään vielä märehtivän väen iltapalaksi. Pitää niidenkin saada välillä herkutella. 

Porsaita äidin ootte kaikki...

Eilen maalattiin pahvisia possuja.

Tilasin askarteluliikkeestä pahvisia possuja ja lapset saivat maalata ne vaaleanpunaisiksi sormiväreillä.

 Sekoitettiin pilttipurkkiin vaaleanpunaista sormiväriä, koska sitä ei ollut valmiina askarteluhyllyssä.

 Possut kuivumassa.

 Valmiita ja kuivuneita possuja.

 Lisäksi maalattiin peuroja. Maalina oli äidin vesiohenteinen kultamaali.

 Ja possujen viereen kuivumaan.

 Nämä kuulemma keskustelevat keskenään.

Siinä ovat possut ja peurat vierekkäin olohuoneen sivupöydällä. Peurat siirtyvät jossain vaiheessa Joulukuuseen. Possut saavat kansoittaa pöytää.

Kuvasaastetta on taatusti luvassa jatkossa runsaasti lisää, koska meille on hankittu uusi kunnollinen kamera.

Perinteinen Itsenäisyyspäivän askartelu

Lapset askarteli tänään perinteisen lippuaskartelun. Liimattiin väritettyjä kaksipuolisia lippuja lankaan, ja ripustettiin se ikkunaan.

Liput tulostettiin netistä, leikattiin, väritettiin ja liimattiin langalle. Käytimme jotain jämälankaa, joka on jostain työstä jäänyt yli. 

Liput ripustettiin aluksi ikkunalle, josta ne siirretään sitten Joulukuuseen.

 Mikä ei kuulu joukkoon?

Jokunen Ruotsin lippukin on eksynyt mukaan, ja yksi violetti lippu.

Hyvää Itsenäisyyspäivää (tai Itsenäisyyden muistojuhlaa niille, jotka eivät pidä Suomea enää itsenäisenä) kaikille.

Kangaskassit ja kangastussit

Lapset piirsi kangaskasseihin kangastusseilla. Ei ollut kyllä mikään hitti tämä homma meillä, mutta tuli tehtyä...

Tussien ohjeessa sanotaan, että pitää kuivua 6 tuntia, jonka jälkeen väri kiinnitetään silittämällä puuvillalämpötilassa kankaan nurjalta puolelta.

 Kassin sisällä on sanomalehti, ihan varmuuden vuoksi, jos tussin väri vaikka sattuu menemään kankaan läpi.

Yllä olevassa kuvassa on kuulemma lumipalloja

Tässä kuvassa on kuulemma piipaa-autoja


Lisäksi tänään värkättiin isosta pahvilaatikosta, jonka sain töistä, ralliauto. Molemmat pojat mahtuvat kyytiin.  Ja mahtuu siellä kuulemma nukkumaankin.

Lasten tekemät Joulukortit

Lapset teki tänään Joulukortteja. Taiteilijat ovat siis 3 ja 4 vuotiaat pojat. 

 

Tarvittiin kortin kokoisia kartonkeja, tussit, Jouluisia tarroja ja kimalleliimaa.

Ensin oli määrä "kirjoittaa" (ei pojat kyllä osaa oikeasti kirjoittaa) Joulutervehdys tussilla korttiin

Sen jälkeen liimattiin tarroja korteille. Meillä oli jytäävät Joulupukit -tarroja.

Sitten sai laittaa kimalleliimaa. 

Selvittiin kimalleliiman kanssa yllättävän vähällä sotkulla. Olin ihan varma, että kimalletta olisi koko keittiö täynnä, mutta onneksi pojat jaksoivat oli maltillisia.

3v taidonnäyte

4v taidonnäyte

Kadonnut Joulufiilis

Adventin aika alkaa. Jouluvalot syttyy. Tai jättää syttymättä. Lapset höpöttää jo kovasti Joulusta.

Itsellä ei ole yhtään sellainen olo, että huvittaisi koko Joulu. Normaalisti Joulu on minulle ihan huippua. Nyt saa ponnistella, että saa tehtyä Joululahjoja. Perinteisesti olen pyrkinyt tekemään kaikki lahjat itse, mutta en varmaan pääse tällä kertaa lähellekään tavoitettani.

Tietysti voisi syyttää keliä, joka on nytkin tiskirättäisen kostea. Sataa vettä. Jo ties monennettako päivää. Piha on mutavelliä. Vain ankat nauttii tästä.

Jos joku osaa antaa vinkkejä kadoksissa olevan Joulufiiliksen löytämiseksi, niin vinkatkaa ihmeessä.

Pieniä askarteluja olen suunnitellut, mutta ei jaksa innostua toteuttamisesta. Niistä kerron lisää, jos ja kun niitä toteutan.

Matokomposti

Olen varmaan aikaisemminkin kertonut matokompostistani, joka siis on meillä sisällä. Nyt kerron siitä taas, kun vastoin kaikkien muiden odotuksia, se on toiminut hyvin.

Jälleen kerran sellainen projekti, johon moni on muistuttanut jatkuvalla syötöllä, ettei se onnistu valitsemallani tavalla.

Eli minulla on 20 litran ämpäri, jonka pohjalle laitoin käytettyä kukkamultaa, sellanen 20cm kerros. Kaiveltiin lasten kanssa sinne kastematoja jo viime vuoden kesällä, ja nyt kasvukauden aikana kaivoimme sinne lisää matoja, aina kun kävimme tonkimassa kasvimaalla.

Madoille olen antanut ruoaksi sisäkukkien kuivuneita lehtiä, rikkinäisiä munakennoja ja silputtua paperia (ei aikakausilehtiä). Toisinaan jopa keittiöstä kasvijätettä, kuten banaaninkuoria.

Kompostimassaa olen varovasti käännellyt aina välillä, kun olen muistanut. 

Nyt kun kaivelin matokompostista, huomasin sen olevan täynnä pieniä matoja ja madon munia. Kameraa en taaskaan löytänyt, mutta madon munia oli siis ihan runsaasti.

Matokompostia olen siirtänyt talossa aina sinne missä on viileintä.

Jos on valmis jakamaan asuntonsa matojen kanssa, suosittelen kokeilemaan. Tätä kompostimassaa sekoitan siis omaan kukkamultaseokseeni.

Tee-Se-Itse Adventtikalenteri

Tehtiin lasten (4 ja 3 -vuotiaat pojat) kanssa adventtikalenteri, jonka luukkuihin on tarkoitus laittaa joku aktiviteetti, kuten askartelu, leipominen tai joku muu.

Luukkuina toimii pahviset tähden malliset rasiat, jotka tilasin askartelukaupasta. Ne maalattiin kultamaalilla, ne numeroitiin tarroilla ja viimeinen luukku koristeltiin glitterillä.

Taustana tähdille toimii pahvi, jonka lapset maalasivat mustaksi. Tähdet liimattiin tähän.

Harmi, etten älynnyt kuvata kaikkia työvaiheita.

Lapset osallistuivat maalaamiseen.

 Sitten maalattiin isi.

Valmis Adventtikalenteri. Liimauksien pitää vielä kuivua, sitten pääsee tontut täyttämään rasioita. Kalenteri menee seinälle, josta lasten on helppo luukkuja avata.

Paprikat ja chilit sisällä

Saan usein kuulla, että asioita ei voi tehdä tuolla ja sillä tavalla. Yleensä sillä viitataan johonkin uuteen kokeiluuni. Kuten pari vuotta sitten sain kuulla, ettei maissin kasvattaminen onnistu avomaalla, ja sain ihan huippusadon. Myös kuulemma munakoiso tarvitsee kasvihuoneen, ja sain ihan kivan sadon avomaalla, tosin kukaan meillä ei sitten tykännyt munakoisosta. Ja nyt kuulen, ettei paprikaa ja chiliä voi kasvattaa ikkunalla sisällä. Ihan sama mulle, mutta pakko kokeilla.

Olen nyt kasvattanut paprikoitani ja chilejäni vuoden sisällä, osa ikkunalla, osa keinovalon alla. Osa isommissa ruukuissa, osa pienemmissä (isot ruukut vaan loppui kesken). Satoakin ollaan saatu kivasti. Tulisimpia chililajikkeita ei kukaan vaan ole uskaltanut maistaa. Tässä muutamia kuvia saavutuksistani.

 Ensimmäinen on ikkunalla kasvanut Quintisho C. baccatum. Puolivilli lajike, joka tekee mustikan kokoisia pieniä chilejä. Quintishon tulisuus on Scoville asteikon mukaan n. 240 000. Eli ei mikään älyttömän tulinen. Tutumpi Habanero on 350 000.

 Sitten on ylpeydenaiheeni: Carolina Reaper, joka on Guinnessin ennätyskirjan mukaan maailman tulisin. Scovillen asteikon mukaan n. 2 200 000. Vain vähän tulisempi, kuin tavallinen pippurisumute (erään lähteen mukaan). Yhtään chiliä tämä ei ole vielä tuottanut, kun tuntuu hän keskittyvän pituuskasvuun. Asuu siis keinovalon alla.

 Carolina Reaperin varsi on aika vankka, melkein puumainen.

 Korkeutta kaverilla on huikeat 70cm. Ihan huippu kasvi kasvattaa, vaikka ei koskaan mitään tuottaisikaan. Ei niitä tuotoksia kuitenkaan kukaan uskalla syödä. :D

Meillä kasvaa nyt 10 eri paprika ja chili lajiketta. Kaikki ei nyt päässyt mukaan tähän juttuun, mutta tässä on kuva punaisesta minipaprikasta, joka alkaa vasta muuttua vihreästä punaiseksi. Näissä maku ei ole yhtä makea, kuin jos ne kasvaisivat ulkona auringossa, mutta ihan syötävän makuisia ne ovat silti. Lapsien mielestä tätä on kiva kasvattaa, ja tämä on ollut siis keinovalon alla.

Lisäksi näitä meillä kasvaa sisällä

 Monenlaista ollaan kokeiltu ja tullaan kokeilemaan. Sisällä kasvattaminen on mielenkiintoinen harrastus. Suosittelen kokeilemaan.

Jo toista vuotta meillä kasvaa sisällä tomaatteja. Tomaateista ei tule sisällä yhtä maukkaita, mutta kyllä ne ihan tomaateilta silti maistuu. Kuvassa on ystävältä saatu Rutgers tomaatti.

Uusin kokeilu on pavun kasvatus keinovalon alla. Nyt on kokeilussa Parsapapu Yard Long. Parsapapu poikkeaa muista pavuista sillä, ettei sitä ole pakko keittää. Ei isoja odotuksia tämän suhteen, mutta onpahan kokeiltu.

Ikkunalla kasvava "flunssalääke"

Moni ostaa kaupasta flunssakautena inkiväärin juuria ja raastaa niitä juoman joukkoon. Mielestäni tästä tulee helposti liian voimakkaan makuista, joten olen päättänyt käyttää inkivääriä hieman eri muodossa.

Inkivääri on helppo kasvattaa huonekasvina valoisalla ikkunalla tai keinovalon alla. Valitse tähän hieman vanhan näköinen inkiväärin juuri. Vähän nahistunut ja ryppyinen, hyvällä tuurilla sellainen jossa on jo itämisen merkkejä.

Laita juurimukula multaan, pidä kosteana. Ei kuitenkaan litimärkänä, ettei juuri mätäne. Juuri saa jäädä vähän näkyviin.

Odota.

Odota vähän lisää.

Odota vielä vähän.

Pian mullasta alkaa näkymään pieniä vihreitä piikkejä, joista kasvaa kaislamainen kasvi. Kasvi leviää voimakkaasti juuresta, joten iso ruukku on suotava.

Kuten muihinkin kasveihin, niin myös tähän alkaa tulla lehtiä. Inkiväärin kaikki osat ovat syötäviä, joten älä murehdi.

Ota yksi lehti ja riko sen rakenne käsiesi välissä hiertämällä. Laita lehti teekupin pohjalle. Kaada kiehuvan kuumaa vettä lehden päälle.

Tulipas kuvaan kummaliset värit. Lehdet ovat oikeasti ihan vihreitä. :D

Valitse mieleisesi maustamaton tee, ja laita samaan kuppiin. Itse käytän teepusseja, mutta irtotee käy yhtä hyvin.

Makeuta halutessasi hunajalla, sokerilla tai keinomakeuttajalla. Lorauta teen joukkoon halutessasi vaikka maitoa.

Anna hautua hetki ja nauti. Älä polta suutasi.

Inkiväärin lehdestä irtoava maku on miedompi, kuin juuresta saatava maku.

Eli varaudu nyt vuoden 2016 flunssakauteen.

Värikästä syksyä kaikille!

Syksyllä kannattaa ottaa ilo irti aina kun on mahdollisuus juhlia. Pidä vaikka sadonkorjuujuhla ystäville. Sadonkorjuuta voi juhlistaa, vaikka ei itse viljelisi mitään. Osta vaikka tuoreita juureksia, tee niistä piiras. Tai osta kaali, lyö se puoliksi, töki täyteen koktailtikkuja ja laita tikkuihin kasviksia, nakkeja, lihapullia, juustoa ja mitä sitten mieleen tulee. Kuvassa kaaliin tehdyt koktailtikkusiilit, jotka olivat ihan ehdoton hitti niin lasten kuin aikuistenkin mielestä.

Syksy on synkkää aikaa ilmankin synkistelyä, joten järjestä juhlat. Vaikka nyyttikestit, jos et itse jaksa tehdä tarjottavia.

Sytytä kynttilöitä aina kun se on mahdollista. Kaiva villasukat jalkaan.

Hulluttele vähän. Ei se silti tarkoita sitä, että pitää vetää kasa raakavillaa päähän, vaan sitä ettet ottaisi elämää niin kovin vakavasti. Naura itsellesi. Se tekee hyvää.

Ja vielä kerran:

Oikein värikästä syksyä kaikille!

Kurpitsat

Veikö yöpakkanen kurpitsan ja hedelmät ovat vielä raakoja? Ei hätää, kerää ne vihreinä sisälle. Ne kypsyvät sisällä.

Meillä kävi viimeyönä näin. Oli kaksi astetta pakkasta, ja kaikki kurpitsan lehdet ja varret olivat paleltuneet. Vain vihreät kurpitsat olivat jäljellä vihertävän jäätyneen mössön keskellä.

Katkaisin oksasaksilla niin, että kurpitsaan jäi vähän vartta. Tämä estää kurpitsaa kuivumasta ja vuotamasta, mikä taas parantaa säilyvyyttä. Pätee myös kypsänä korjattuun kurpitsaan.

Nosta kurpitsat sisälle, puhdista mullat pinnalta ja aseta vaikka ikkunalle (edellyttäen että mahtuu ikkunalle, meillä ei kaikki mahtunut). Unohda ne. Ihan totaalisesti saat unohtaa. Jossain vaiheessa huomaat, että sinulla on ikkunalla kypsiä, oransseja (tai minkä värisiä sitten kasvatatkin) kurpitsoita.

Muutamana vuonna tätä joutunut kokeilemaan. Ei vielä kertaakaan ole epäonnistunut. Voin päivittää myöhemmin, kun kurpitsoissa näkyy kypsymistä.

Vihreäksi jäi

Syyspuuhia puutarhassa

Syksy on tullut. On aika vaihtaa kesäiset askareet syksyisiin. Meikäläisen kaltainen puurathahörhö ei lepokautta ehdi juurikaaan viettämään.

On sadonkorjuun aika. Perunat saa meillä olla vielä maassa, koska säilyvät siellä ihan hyvin. Meillä ei ole kellaria, joten maa on ihan loistava paikka säilyttää osaa sadosta pakkasiin asti.

Muutamat porkkanat ovat alkaneet kukkimaan. Hyvällä tuurilla ne ehtivät tehdä siemeniä ensi vuodelle. Eipähän sitten tarvitse siemeniä ostaa.

Viinirypäleet antavat vielä odottaa itseään. Väriä alkaa jo olla, mutta makeutta saa vielä tulla lisää.

Monivuotiset kesäkukat olen nostanut sisälle. Pelargoneista, verenpisaroista ja muista vastaavista kannattaa ottaa varmuuden vuoksi myös pistokkaita. ne toimivat sitten ikään kuin geenipankkina, jos alkuperäinen kasvi kuolee talven aikana. Säilytän näitä ihan muiden sisäkukkien joukossa talven yli. Jos omistaisin viileän kuistin, pitäisin niitä siellä talven.

Kasvivalojen paikkoja on syytä pohtia vähän etukäteen, jos sellaisia talven aikana käyttää. Meillä käytetään valoja runsaasti. Ei tomaattia pysty kasvattamaan talvella sisällä kovinkaan hyvällä menestyksellä ilman valoja. Eikä keinovalo korvaa auringonvaloa mitenkään.

Ja koska olen hörhö, ajattelin kokeilla kasvattaa papuja sisällä talven ajan keinovalon alla. Tämän kokeilun edistyksestä kerron taatusti lisää, kun on jotain kerrottavaa. Mielessä kävi myös vesimelonin kokeilu sisällä, mutta sitten muistin, ettei tällä kertaa taida olla tilaa.

Minulla on akuutti tilan puute aina, kun kyse on kasveista. Aina on joku kasvi tai taimi, joka on vailla täydellistä paikkaa. Nytkin on kaksi inkivääriä, jotka etsivät omaa paikkaansa auringossa. Ja iso kasa taimia ja pistokkaita, kun pitää varmaan hävittää, jos ei kukaan niitä halua.

Vielä pitää muutaman kerran leikata ruoho, kerätä ruohosilppu kasvimaalle ja kohopenkkeihin. Muutama kohopenkki pitää tehdä lisää, ja nuoremman pojan kasvimaa pitää kaivaa valmiiksi. Onneksi meillä on aina isot kompostikasat, joista saa täytettä kohopenkkeihin ja kasvulaatikoihin.

Rikkaruohoja pitää kitkeä niin myöhälle syksyyn kun niitä ilmestyy. Varsinkin monivuotiset rikkaruohot. Rikkaruohojen kitkeminen ei ikinä lopu. Määrätyn pisteen jälkeen se työ kyllä saattaa vähentyä, mutta ei siitä ikinä pääse kokonaan eroon. Määrätyt rikkaruohot kasvavat vaikka millaisella alustalla, ja siemenet saattavat säilyä maassa vuosia.

Tomaateista kannattaa keräillä, näin syksyllä, isot raakileet pois sisälle kypsymään. Näin kasvi saattaa vielä ehtiä tekemään lisää tomaatteja, kun energia ei mene kypsyttämiseen. Jos on pitkä ja lämmin syksy, saattaa tomaatti tuottaa vielä monia tomaatteja. Raakaa tomaattia ei ole pakko kääriä paperiin tai laittaa paperipussiin, vaikka nämä toimet saattavat nopeuttaa kypsymistä.

Tähän aikaan otan suosikki tomaateistani myös pistokkaita sisälle. Kuten aikaisemmin mainitsin, kasvatan tomaatteja talvella keinovalon avulla. Tomaattia on helppo lisätä pistokkaista, joten siemeniä ei välttämättä tarvita. Pistokaslisäyksellä ei tarvitse murehtia lajikkeiden risteytymisestä, joska pistokas on aina samaa kasvia, tavallaan klooni. Talvikasvatuksessa tomaatti tarvitsee ison ruukun, paljon lannoitetta ja hyvän keinovalon. Säännöllinen kastelu on myös hyväksi. Hyvin hoidettu tomaatti on kauni, ja saattaa tuottaa ihan kivasti satoa. Tomaattien maku ei aivan yllä auringossa kasvaneiden tomaattien tasolle, mutta ihan OK tomaatteja ne silti on.

Syksyn lehdet saavat meillä jäädä maahan lannoitteeksi. Ne ajetaan ruohonleikkurilla silpuksi, jonka jälkeen kastemadot syövät ne. Suosittelen erityisesti saviselle maalle, koska savinen maa kaipaa orgaanisia aineita, ja madot tekevät ilmareikiä.

Talven tullen meillä siirtyy puutarhatyöt ulkoa sisälle. Koska meillä on monenlaista viherkasvia sisällä, tomaattien, chilien, paprikoiden, kesäkukkien ym. muiden lisäksi, ja jokaisella kasvilla on talven aikana ovat vaatimuksensa, työn määrä ei välttämättä vähene. Toisia kasveja pitää sumuttaa, toisten antaa vähän kuivahtaa, toisia uittaa, on myös pari sellaista jotka siirretään ikkunalta jääkaappiin. Eipä sinne jääkaappiin sitten enää ruokaa taida mahtuakkaan.

Paljon muutakin askaretta on ennen kuin talvi saa tulla. Syksyäkin on vielä jäljellä. Myös eläinten kanssa on omat syyspuuhat, mutta jätetään ne toiseen kertaan.

Eläinten syksy

Syksy on muutosten aikaa myös tilamme eläimille. Isoin muutos taitaa olla se, kun siirrytään pysyvämmin sisätiloihin kelien viilenemisen mukaan. Vähemmän kylmää sietävät siirtyvät sisälle ensin, ja viimeisenä jos ollenkaan sisään siirtyvät kylmää hyvin sietävät eläimet. Sisälle siirrytään vähän sen mukaan, miten ulkoilu kyseiselle eläinryhmälle maistuu. Jos ei ulos enää haluta mennä, niin ei ole pakko.

Myös kestopehkujen teko alkaa olla hyvällä mallilla. Eli kestopehkun tarkoitus on kompostoisua, jolloin pehkusta vapautuu lämpöä, joka vähentää lämmityskuluja. Topimiva kestopehku ei haise. Jos tilaan tulee talvella ammoniakin hajua, pohja ei toimi. Kestokepkuun yksi hyvä ainesosa on ruohosilppu, jota kannattaa nyt viimeistään alkaa kasaamaan kuivikkeen alle.

Syksyllä on myös sorkkien, räpylöiden ja muunlaisten jalkojen hoidon aika. Sorkkaeläinten sorkat leikataan ja muiden kynnet leikataan tarvittaessa. Samalla tarkistetaan muutenkin eläimen kunto tavallista tarkemmin. Huonokuntoiset eläimet hoidetaan kuntoon, kuten muulloinkin.

Syksyllä villavat tyypit keritään. Tämä kannattaa tehdä aika alkusyksystä, ennen ilmojen viilenemistä, jotta uutta villaa olisi kasvanut ennen pakkasia. Vuohet harjataan tarvittaessa. Isot takut tuntuvat epämiellyttäville. Ihan mahdottomat takut ollaan leikattu pois.

Syksyllä varmistetaan, että kaikille on kuiva  ja mukava paikka talveksi. Ja jätän aina jonkun sopen tyhjilleen siltä varalta, että jos joku eläin jossain tarvitsee akuutisti kotia. Meillä ollaan yleensä valmiita ottamaan akuutisti kotia vailla olevia eläimiä. Syksyllä tulee usein kyselyitä, kun on otettu kesällä eläimiä, eikä ole ajateltu talvipitopaikkaa etukäteen. Emme siis tarjoa talvisäilytystä, vaan pysyvän kodin niille, joilla on vaihtoehdot vähissä.

Syksyllä täytetään heinävarastot, jos ei niitä ole kesällä saatu täyteen. Myös kuivikevarastot täytetään. Virikerehuksi haalitaan jostain viljaa.

Myös se vähemmän lystikäs toimi on syksyllä: Kotiteurastus. Osa meidän eläimistä on kasvatettu syötäväksi. Nämä yksilöt ovat saaneet viettää elämänsä toteuttamalla itseään puutarhassa, metsälaitumella tai muuten lajityypillisessä ympäristössä muiden lajitovereiden kanssa. Tilaa on näillä ollut riittämiin ja ruoasta ei ole tarvinnut kilpailla. Ruoka on näillä ollut monipuolista.

Syksy on myös tulevien eläinlasten suunnittelun aikaa. Mieli vaeltaa väkisinkin keväisiin poikasiin. Pitää laittaa kanojen jalostusryhmät erikseen ja miettiä astutetaanko ketään.

Syksyllä kun valon määrä vähenee, aloittavat linnut yleensä munintatauon ja sulkasadon. Tämä on täysin normaalia, ja eläimen hyvinvoinnin kannalta jopa suotavaa. Näin koko vuoden muninut kana saa aikaa elpyä ja kasvattaa uuden kauniin sulkapeitteen. Munintatauon kesto vaihtelee suuresti yksilöittäin muutamasta viikosta useaan kuukauteen. Moni aloitteleva kanaharrastaja säikähtääkin kun kana lopettaa munintansa ja saattaa tiputtaa lähes kaikki höyhenensä samaan aikaan, mutta jos kana syö, juo ja touhuaa normaalisti, ei ole hätää.

Munakoisoa lämpimällä seinustalla

Kasvatin munakoisoa elämäni ensimmäisen kerran. Ja koska minulla ei ole kasvihuonetta, kasvatin sitä lämpimällä navetan seinustalla. Valitsin lajikkeen, joka on ns. patio lajike, eli sen pitäisi pystyä tuottamaan satoa isossa ruukussa. Ruukkukasvatuksessa pitää vain olla huolellinen riittävän kastelun ja lannoituksen kanssa.

Valitsemani lajike oli Pinstripe, joka kuuluu Thompson&Morganin Urban Garden kokoelmaan. Kokoelma sisältää paljon hyötykasveja pieneen tilaan kasvatettavaksi. Suurin osa on ruukkupuutarhaan soveltuvia. Täältä löydän kokoelman.

Keräsin munakoisoni melko pieninä. Vielä en osaa sanoa, mitä munakoisosta teen, kun en ole koskaan munakoisoa syönyt tai valmistanut. Saa siis vinkata hyviä reseptejä.