Turvallista vuodenvaihdetta!

Paremaa tulevaa vuotta kaikille!

Eikäs sitten ammuskella raketteja ja muita paukkuja kännissä, ja muistetaan ne suojalasit!

Muninta tauko alkaa mennä pian ohi

Alkaa muninta tauko jo näyttämään kanoilla hellittämisen merkkejä.

Munintatauko ja sulkasato ovat siis kanalle luontaisia ja vuosittaisia tapahtumia. Tehotuotanto laitoksissa (häkkikanala (virikehäkki), lattiakanala ja luomukanala) kanoille ei tätä lepotaukoa suoda, koska munia pitää tuottaa ympäri vuoden. Ei tosin tehotuotannossa kana edes elä niin kauaa, että se ehtisi tästä muutankaan nauttimaan, kun tehotuotantokanojen (koskee myös luomu -tehotuotantomuotoa) elinkaari on noin vuoden, jonka jälkeen tehokkaina muninta-aika on ohi, ja muninta tippuu alle 90%:n.

Harrastajakanalassa kanojen annetaan elää oikeasti kanamaista elämää, johon harrastajan kannalta harmittava munintatauko ja sulkasato kuuluvat. Yleensä ne saavat myös elää koko luontaisen elinkaarensa loppuun, eli jos ei tauti vie, ne saattavat elää jopa 10 vuotta. Tosin silloin kana ei yleensä ole muninut enää vuosiin.

Munintatauko ja sulkasato ja niiden ajankohta määräytyvät yleensä vuorokauden valoisan ajan pituuden mukaan. Tähän voi myös vaikuttaa monenlaiset stressit, esim. rehumuutos, kodin vaihto, parven uudet jäsenet ym.

Meillä alkaa tosiaan munintatauko pian hellittämään. Tämä näkyy siitä, että maatiaiset ovat alkaneet taas munimaan. Meillä ei maatiaisiin ole enää lisätty uutta verta, joten yleensä muninta tauko on niin kattava, ettei siitä ryhmästä tule yhtään munaa vuoden pimeimpään aikaan. Nyt kaksi innokasta kanaa ovat taas päättäneet aloittaa muninnan.

Meillä on yleensä pahin munintatauko aina Joulun alla. Se joskus vähän harmittaa, kun ei kananmunia ole, kun niitä tarvitaan. Nyt meillä on aina ollut jossain ryhmässä joku juuri muninnan aloittanut kana, joka munii lähes päivittäin munintatauosta huolimatta. Tänävuonna on myös ankat pelastaneet ja pyöräyttäneet kolme munaa päivittäin. Nämä ovat loistavasti korvanneet kananmunat. 

Varaslähtö!

Otimme puutarha-asioissa vähän varaslähdön, ja aloimme suunnittelemaan kasvihuonetta. Haluamme tehdä sen itse, koska valmiit ovat niin sikamaisen hintaisia.

Meidän kasvihuoneen pitää olla ISO, koska harrastan erikoiskasveja. Edes perinteiset tomaatti ja kurkku eivät ole meillä tavanomaisia lajikkeita. Ja tomaattejakin pitää olla ainakin punaista pientä, keltaista isoa, jotain vihreää  ja valkoista tai mustaa. Paprikaa pitää olla violettia ja valkoista. Kurkkujakin täytyy olla ainakin kahta lajiketta. Ja kaikki nämä vaan kokeilumielessä. Näiden lisäksi kaikki muut eksoottiset ja oudot kokeilut. Lisäksi sinne pitää saada ympärivuotisesti kiiviköynnös ja persikkapuu. Joten kasvihuoneen on oltava sekä korkea että iso pinta-alaltaan.

Tein karkean pohjapiirroksen lyijykunällä ja viivoittimella, ja huomasin, että jopa 18m2 kasvihuone on meille ahdas. Onneksi on tontilla tyhjää tilaa, ja Tomi on vaan onnellinen kun leikattavan ruohon määrä vähenee.

Ajattelimme valaa perustuksen kevytsoraharkoista, jotka ovat helppoja (luulisin) asentaa ja kestäviä käytössä. Pohjalle pitää tietysti ensin laittaa kaikki juurikankaat, sorat, styroxit ja muut, jotta puiden juuret ja routa eivät pääsisi tekemään niin suurta vahinkoa. Rungon ajattelimme tehdä ihan pattingista, sahatusta (50x100). Sitten ajattelimme käyttää seiniin ja kattoon polykarbonaatti kennoleyvä. Kennolevyn valmistaja antaa sille 10 vuoden takuun valon läpäisyvyydelle, ja silti vielä mainitsee valonläpäisyominaisuuden pysyvän muuttumattomana jopa 30-40 vuotta.

Kasvihuoneen kasvulaatikot, ja muukin sisustus, tulee olemaan pyörien päällä, jotta niitä saa tarpeen tullen (syksyllä ja keväällä) siirrettyä. Tämän vuoksi kasvihuoneen lattia tulee olemaan joko kierrätystiilistä tai pihalaatoista tehty. Nämä ominaisuudet helpottavat siivoamista ja multien vaihtoja. Huonoja puolia irtonaisilla kasvulaatikoilla on ainakin se että kastelun- ja lannoittamisen tarpeet kasvavat. Onneksi meillä on kaivo (tupaan tulee kunnan vesi) ja kanojen tuottama lannoita omasta takaa.

Jos pääsemme aloittamaan kasvihuoneen tekoa tulevana keväänä, yritän muistaa laittaa edistymisestä kuvia. Nyt ainoat kuvat on kahvitahraisella paperilla ja omassa päässä.

Ensimmäiset siemenluettelot tulevat varmaan jo kahden viikon päästä. Niitä pitää jäädä innolla odottamaan.

Joulun jälkipyykki

Nyt on Joulun pyhät juhlittu, Joulupukki kävi ja toi lahjat, ja massut on täynnä itse kasvatettua sikaa ynnä muuta Joulun ruokaa. Myös Jouluflunssa teki meille pysyvän pesän, tai siis vain minuun.

Pojat saivat vuoren leluja. Tosin olisi pitänyt avata se paketti viimeisenä, jossa oli rekka. Rekan jälkeen muut paketit eivät kiinnostaneet enää yhtään. Neulomani villapaidatkin saivat lentää vauhdilla nurkkaan kun Anton 2v älysi muissa paketeissa olevan leluja. Jan oli kiinnostunut vain lahjojen kiiltävistä naruista.

Kinkkua olisi vielä vähän jäljellä, ja hyvä niin. Saadaan vielä keittää kunnolliset hernekeitot. On jo pitkään tehnyt kunnollista hernekeittoa mieli. Kun vaan jaksaa irroittaa savukinkun luistaan.

Nyt alkaa se kadonneen käsityöinspiraation metsästys. 

Aatto meidän tyyliin

Meillä syötiin Joulupuuro jo aamulla. Lapsuudenkodissani se syötiin päivällä, lounaaksi. Olin keittänyt edellisenä päivänä sekahedelmäsopan, ja puuron heräsin hauduttamaan kuudelta aamulla, jotta se olisi valmista kun pojat heräävät.

Anton ja Jan puuropöydässä

"Herkkua" tuumaa Anton

 Lapset joutuivat katselemaan Joulupukin kuumaalinjaa läppärin näytöltä, kun meidän TV hajosi juuri sopivasti Jouluksi. Onneksi emme juuri muutenkaan katsele TV:tä, joten ei ole iso menetys.

Anton Tonttu

 Sattui Atlallakin olemaan sopivasti karvanlähtö runsaimmillaan. Yleensä en aattona enää siivoa, mutta nyt oli pakko imuroida enimmät koirankarvat nukkamattolta.

Viimeiset imuroinnit

 Meillä oli tänävuonna hyvin vaatimaton Joulupöytä. Savustetun kinkun lisäksi päydässä oli pieni pala savukalaa, mätiä (sipulin ja kermaviilin kera), lanttu- ja porkkanalaatikko, kotijuustoa, rosollia, maalaishyytelöä, naapurin leipomaa saaristolaisleipää ja runsaasti tuoreita kasviksia (ja pojille perunat mieheen). Ja tietysti Yyterin sinappia.

Mitä puuttuu? Syöjät!

 Pukkina meillä toimi ihan vaan Tomi. En suostu maksamaan kenellekkään ventovieraalle pukkina olemisesta, varsinkaan kun ei ole mitään takeita, että pukki on selvinpäin. Meillä ei ole isäntäväkikään maistissa Jouluna (eikä paljon muulloinkaan), niin ei myöskään ole muutkaan, jotka meidän ovesta aattona kulkevat.

Koska se Joulupukki oikein tulee?

 Oltiin lapsille puhuttu aamulla jo Joulupukista. Olimme ihan varmoja, että molemmat pojat alkavat kirkua kurkku suorana ja ettei siitä itkusta tulisi loppua ennen Pukin poistumista. Ja kun se h-hetki vihdoin koitti, Jan itki vain hetken, ja sekin vain siksi kun koirat pelästytti.

Joulupukki on jännä tyyppi

Ollaan oltu kilttejä ainakin jo tunti. Onko sulla niitä lahjoja? :)

Mullemullemulle...

Anna tänne, mä syön sen!

Äiti! Äiti! Äiti!

Joulukalenteri 24.12

Hyvää ja rauhallista Joulua!!!

Ollaan varovaisia niiden kynttilöiden ja uunien kanssa.

Joulukalenteri 23.12 Uuno vuohi

Jaahas. Se olisi yksi yö vielä aattoon. Meillä ainakin vanhempi pojista jo odottaa kovasti.

Tänään ajattelin kertoa vähän vuohista, ja meidän Uunosta, josta jotain olen aikaisemmin jo kertonutkin.

Vuohi on yksi vanhimmista ihmisen kesyttämistä kotieläimistä. Vuohi on aina ollut monipuolinen kotieläin. Siitä on saatu maitoa, lihaa, villaa ja nahkaa. Vuohia on käytetty, ja käytetään edelleenkin jossain päin maailmaa, uhrieläimenä uskonnollisissa menoissa (syntipukki). Varhaisimmat kesyvuohet ovat todistetusti eläneet ihmisen kanssa jo 10 000 vuotta sitten, Iranin alueella. Ensimmäiset viini- ja vesileilit olivat tehty vuohennahasta.

Vuohirotuja on maailmalla yli 300. Niitä on jalostettu eri käyttötarkoituksiin. On villaa tuottava mohairvuohi, lypsyvuohi, "halvaantuva" vuohi (tämän rodun alkuperä ja tarkoitus on minulle hämärän peitossa) ja monia muita.

Vuohi on hyvin utelijas ja älykäs. Tämä asettaa haasteita vuohen omistajalle, jonka pitää olla paljon vuohta älykkäämpi ja keksiä ennen vuohta kaikki kommervenkit. Vuohesta kuuleekin joskus sanottavan, että jos se ei tee pahojaan, se taatusti suunnittelee sitä.

Äitivuohi on kuttu, isävuohi on pukki ja näiden lapsi on kili. Leikattu urosvuohi on rupukki. Leikkaamaton pukki HAISEE kiima-aikana. Rupukilla ei ole sukupuoliviettiä, joten se ei haisuttele.

Meidän Uuno on rupukki. Uuno on ihanan rauhallinen tapaus. Lapset rakastavat Uunoa ja sen silittely ja ruokkiminen onkin Antonin mielestä se päivän kohokohta. Uuno on ulkonäöltään mallikelpoinen vuohi, joten on sinänsä harmi, että se on leikattu. Uunosta olisi saanut hienon siitoseläimen.

Joulukalenteri 22.12 Lilli-Putti

Tänään kerron meidän minisiasta (mikrosika).

Meidän possu haettiin Juvalta, Etelä-Savosta, vuonna 2011. Lilli-Putin koko nimi on Väänälän Lilli-Putti. Meidän Lilli-Putilla ei ole mitään tekemistä sen edesmenneen julkkis Lilliputin kanssa.

Minisika (mikro kokoisena) on mainio lemmikki. Se on luonnostaan siisti eläin. Se oppii helposti tekemään sisällä tarpeensa laatikkoon, ja käymään tarpeillaan jopa ulkona. Sika on muutenkin nopea oppimaan, kun houkuttimet ovat riittävät (ruoka).

Lilli-Putti vielä sisäpossuna

Meillä Lilli-Putti oli alunperin meillä sisäpossuna, mutta sai siirron navettaan, kun se innostui vähän liikaa syömään lasten likapyykkiä.

Lilli-Putti pärjäsi hienosti koirien kanssa, ja lapsetkin saivat sitä silitellä. Koirien kanssa tuli kerran yhteenotto, joka päättyi koiran kannalta tappiollisesti.

Minisialle on olemassa oma rehu. Sille ei siis käy lihasikojen rehut, koska ne ovat liian vahvoja ja lihottavia pienelle possulle. Lihasika kuitenkin on tarkoitus kasvattaa isoksi nopeasti, kun minipossu saa kasvaa omaa tahtiaan sen kokoiseksi kun se vaan kasvaa.

Lilli-Putin talviasumus

Minisia ruoan voi myös tehdä itse. Sika on sekasyöjä, jonka pääasiallinen ravinto (luonnossa) koostuu kasveista ja niiden juurista. Proteiinilisän tarjoaa ajoittain löydetty raato. Tätä mukailemalla pystyy kotona laittamaan monipuolisen appeen possulle. Meillä sika saa kaikki ruoantähteet, hapanmaitotuotteita (piimää tai viiliä), kasviksia ja hedelmiä. Lisäksi tarjoamme päivittäin monivitamiinia juomaveden joukossa. Vettä ja heinää meillä on aina minisialle tarjolla. Sian elimistö on hyvin samankaltainen kun ihmisellä, joten myös sian ruokavalion pitää olla vähärasvainen ja -suolainen.

Minisika on helppo syöttää lihavaksi, koska sika haluaa aina syödä. Keskimäärin minisika kuluttaa n.2000 kcal päivässä. Lihava sika ei voi hyvin, kuten ei myöskään liian laiha.

Joulukalenteri 21.12 Menneiden koirien muistelo

Välillä on ihan hauska pysähtyä muistelemaan menneitä. Ajattelimme siis muistella meidän edellisiä koiria, alkaen emännän lapsuuden koirasta Karlasta, jatkaen siitä Nelli mäyräkoiran kautta Gucci huskyyn. On niitä koiria ollut muitakin, mutta tässä on ne rakkaimmat.

Emäntä sai ensimmäisen "oman" koiran joskus 1995 lopputalvesta, jos sitä nyt pystyi talveksi kutsumaan. Sinä talvena ei kyllä paljon lunta ollut, ja sekin vähä tuli Äitienpäivänä... No, tämä ensimmäinen koira oli berninpaimenkoira, ulvilalaiselta kasvattajalta. Nimeksi valittiin Briitun Karla, tuttavallisemmin vaan Karla. Karla tuli toimeen kaikkien kanssa, varsinkin lasten. Karla veti pulkkaa ja puista rekeä perässään, lasten riemuksi. Karla eli 13 -vuotiaaksi.

Karla jo vanhana

Nelli (jonkinlainen mäyräkoira, tavallista mäyräkoiraa huomattavasti piemenpi) tuli n.4 vanhana, joskus 2000 -luvun alussa (en muista vuotta tarkasti). Nelli oli eläinsuojelutapaus, ja se pelkäsi vöitä ja määrätynlaisia kenkiä loppuun asti. Kun laitoin isännän housuja pesuun, ja otin niistä vyön pois, koira juoksi paniikissa karkuun. Nelli oli sellainen tapaus, että se olisi syönyt itsensä halki, tai toisena päivänä se piilotti puolet ruoastaan sohvaan. Nelli oli myös paras rotta/myyrä/hiiri -koira, mitä meillä on ollut. Se tiesi myös miten ison kalan sai yhdellä puraisulla hengiltä. Nelli kuoli 13 -vuotiaana, jolloin tulimme siihen tulokseen, että kivut olivat jo Nellille liikaa. Nellillä olikin jo syövän esiaste. Joskus kun näkee mäyräkoiria myytävänä, minulle iskee vastustamaton halu hankkia vielä yksi mäykky.

Nelli tutussa puuhassa: Kerjuulla

Isännän ehdoton ykköskoira oli Gucci. Gucci oli siperianhusky, jolla oli jäänsiniset silmät. Gucci oli syntynyt ulkona, talvella, ja viettänyt ensimmäisen osan elämästään kasvattajalla huskylaumassa ulkona. Gucci siis törmäsi meillä ensimmäisen kerran lattiaan. Se oli pelottava. Gucci oli hyvin arka ja pelkäsi aluksi kaikkea. Jopa maksalaatikko oli pelottava. Gucci kuitenkin sopeutui pian sisäkoiran arkeen, ja rakasti lopuksi takkaa ja lattialämmitystä, ja vihasi pakkasta ja sadetta. Gucci oli täysin lasten koira. Se rakasti kaikkia lapsia. Oli kyseessä kenen lapsi tahansa ja minkä ikäinen lapsi tahansa. Paras muisto Guccista lasten kanssa on, kun esikoinen oli vauva. Gucci käpertyi aina Antonin viereen nukkumaan, varoen tarkkaan, ettei mene lapsen päälle. Sääli sinänsä, että Gucci oli syntymästään asti kovin sairas. Se oli allerginen itselleen ja sillä oli lievä epilepsia. Lopulta Guccin kohtaloksi koitui juuri tuo epilepsia, kun se sai neljä kohtausta perätysten. Näin ei ollut ennen tapahtunut. Tämä kohtausten sarja aiheutti koiralle aivovaurion, jonka jälkeen päätimme että on Guccin aika mennä. Gucci oli tällöin 6 -vuotias.

Gucci meille tullessaan

Gucci on jo kotiutunut

Gucci isona

Joulukalenteri 20.12 Tipuja

Tänään, flunssasta johtuen, on vain kuvia meillä kuoriutuneista tipuista. Niitä on ollut vaikka millaisia.Osan kuvista olettekin varmaan jo nähneet

Brahma

Maatiainen

Maatiainen

Viiriäinen

Viiriäinen

Viiriäisiä

Risteytystipu

Anton ja ankka

Synnyin vasta

Yksi on ihan feikki

Joulukalenteri 19.12 Viiriäiset

Tänään olisi tarkoitus kertoa viiriäisistä.

Viiriäinen on maailman pienin kanalintu. Kanalintuihin kuuluu n. 250 lajia eri puolilla maailmaa. Viiriäisiäkin on useita rotuja, mutta japaninviiriäinen ja idänsiniviiriäinen (siniviiriäinen, kiinanviiriäinen) ovat ne yleisimmät Suomessa tarhatut.

Viiriäiset ovat kohtuullisia lentäjiä

Siniviiriäistä käytetään pääasiassa lemmikkilintuna, pienen kokonsa vuoksi. Sen munat ovat silti syötäviä ja herkullisia.

Japaninviiriäistä pidetään usein munien ja lihan vuoksi. Japaninviiriäistä on jalostettu muutamaa eri kokoluokkaa, joista jumbo on suurin ja se on lihantuotantoon jalostettu.

Karkuun!

Tarhatulta japaninviiriäiseltä on lähes kokonaan jalostettu haudonta vietti pois, joten lisääminen tapahtuu aina hautomakoneella, tai kuten joskus harrastajapiireissä, kääpiökanan alla. Tipu painaa vain muutaman gramman ja on hyvin altis kylmälle.

Viiriäisistä saa helposti kesyjä

Viiriäinen on niin pieni lintu, että sitä näkee joskus pidettävän jopa kerrostaloissa. Eikä tässä mielestäni ole mitään pahaa, jos kestää sen että linnut lisäävät huonepölyn määrää hirveästi. Pitää vaan muistaa, että myös viiriäiset pitää rekisteröidä Eviraan, vaikka ne olisikin vain lemmikkejä. Tämä rekisteröinti tapahtuu oman kunnan maataloussihteerillä (jopa kaupungeissa pitää olla maataoussihteeri).

Joulukalenteri 18.12 Lihasikoja

Suuret pahoittelut luukun viivästymisestä. Eilen oli niin kiireinen päivä lasten kanssa, etten ehtinyt isuta yhtään koneella. Lisäksi meillä on pari päivää ollut ongelmia netin kanssa, joten tekstit on olleet valmiina, julkaisemaan vain ei ole päässyt.

Tähän luukkuun ajattelin laittaa kuvia ja juttua meillä olleista lihasioista, kesäpossuista. Meillä on nyt kolme kertaa ollut possuja kasvamassa lihoiksi. Kotona kasvaneen sien liha poikkeaa maultaan, koska possun ruokavalio on eri, kaupan lihasta. Meilläkin possut saavat olla pääasiassa ulkona, mutta jos possut on otettu myöhään, ne siirretään syksyn tultua navettaan.

Monet miettivät, miten voimme syödä eläintä, joka on kasvanut meillä. Tämä ei aluksi ollutkaan helppoa, mutta kaikkeen tottuu. Nykyään kun lihan eettinen puoli on monelle tärkeä, uskon tämän olevan se eettisempi tapa tuottaa lihaa, kun siat pääsevät ulos tonkimaan maata ja tekemään vapaasti sikamaisia juttuja. Tilaakin meidän possuilla on aina paljon.

Ensimmäisenä vuonna meillä oli Nasu ja Potsi. Toisena vuonna oli Ham, Bacon ja Ribs. Nämä kolmannet olivat Nakki ja Makkara. Meillä käy jonkin verran sukulaislapsia, joten lasten takia kaikilla eläimillä pitää olla nimet. Se on melkein aina se ensimmäinen kysymys, ja jos eläimellä ei ole nimeä, lapset sen keksii, ja se pitää myös muistaa.

Tässä vähän kuvasaastetta meillä olleista possuista:

Nakki (klirjava) ja Makkara (vaalea)

Nakki ja Makkara

Nakki ja makkara

Nasu ja Potsi (en muista kumpi oli kumpi)

Nasu ja Potsi

Musta sika oli Bacon

Ribsillä oli aina nälkä

Joulukalenteri 17.12 Typy

Tänään ajattelin kertoa meidän siperianhuskysta, Typystä.

Siperianhusky, kuten kaikki varmaan tietää, on arktinen rotu, jota käytetään tänäkin päivänä pääasiassa työkoirana, vetämässä rekeä. Ilman tätä, ja muutamaa muuta arktista rotua, ihminen ei ehkä olisi onnistunut levittäytymään näin laajalle.

Typy pottavahtina

Olimme aluksi ajatelleet Guccin (meidän ensimmäinen husky) jälkeen, ettemme välttämättä ota enää uutta huskya, mutta toisin taas kävi. Typy tuli meille aikuisena kaverin kaverin kautta. Tässä sen enempää Typyn historiaa läpikäymättä, totean vain, että Typyn edellinen omistaja on hieno ihminen.

Typyä laiskottaa

Typy on kovin pieni husky. Siro ja nätti. Typy on myös kiltti, vaikka ei ihan yhtä pitkäpinnainen kun meidän grosse, Atla. Lapset tulevat kuitenkin Typyn kanssa hyvin toimeen.

Typyä laiskottaa taas. Typyä laiskottaa aika usein

Huskyilla on usein kova saalistusvietti, eikä Typy ole tässä poikkeus. Täytyykin aina muistaa pitää Typy erillään muista eläimistä, sekä Typyn että niiden muiden turvallisuuden vuoksi.

Nyt laiskottaa keittiön pöydän alla

Joulukalenteri 16.12 Martti ja muut

Tämä luukku kertoo hanhista. Ei mistään erityisestä rodusta, vaan kesyhanhista noin yleisesti. Lisäksi esittelyssä on meidän neljä hanhea: Martti, Mats, Staffan ja Sven, jotka nimistään huolimatta eivän kaikki ole ukkohanhia.

Hanhia on pidetty jo ammoisista ajoista asti lihan, munien ja untuvien takia. Yleensä untuvatyynyt, -takit ym. ovat täytetty hanhen untuvilla. Ja hanhella niitä riittää. Nykyään isot herrat pitävät hanhenmaksaa suurena herkkuna, mutta hanhenmaksan tuotantoa pidetään monesti epäeettisenä. Tämä johtuu siitä, kun kasvatetaan hanhia niin, että saadaan herkullinen, rasvainen maksa, hanhi on käytännössä syötetty sairaaksi. Tällöin hanhi kärsii samasta sairaudesta, kuin monet ylipainoiset ihmiset, rasvamaksasta, jolloin rasva alkaa kertyä sisäelimiin, kuten maksaan, aiheuttaen kosolti terveyshaittaa.


Kesyhanhia, kuten muitakin ihmisen jalostamia eläimiä, on useita rotuja. Hanhirotuja ei ehkä ole jalostettu niin voimakkaasti, kuin monia muita eläimiä, koska niiden luontaiset ominaisuudet palvelevat ihmistä riittävästi.

Tarhattuna hanhi tarvitsee vettä riittävästi ympäri vuoden. Talvella ihan ehdoton minimi on vesiämpäri, jossa lintu voi kastella päänsä. Jos tätä ei tarjota, hanhen silmät tulehtuvat, kuten muillakin vesilinnuilla, koska se ei pääse huuhtelemaan silmiään. Vesilinnuilla ei ole kyynelkanavia, jotka hoitaisivat silmien huuhtelun, vaan linnun pitää huuhdella silmät itse. Tietysti tässäkin, mitä enemmän vettä on tarjolla, sen parempi. Lasten kylpyamme on aivan loistava kapistus.

Hanhet kesällä nurmikon hoitotöissä

Hanhi on laiduneläin, joten se pitää kesällä nurmen lyhyenä, ja lannoittaa sen mennessään. Vain jotkut rikkaruohot jäävät syömättä, ja ne pitää leikata itse, tai syöttää jollekkin muulle eläimelle. Talvella, kun ruohoa ei ole, syötämme hanhille siipikarjan rehua ja kuivaheinää. Tämän lisäksi tarjoamme välillä ruoan tähteitä, kuten salaatin jämät.

Hanhen sukupuolta ei ole helppo tunnistaa. Monet sanovat, että sukupuolen erottaa vatsan alla olevista rasvapusseista, mutta tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Rasvapussit, onko niitä yksi, kaksi tai ei yhtään, on yksilöllinen piirre. Hanhen sukupuolen eroittaa parhaiten katsomalla sen "hameen alle", eli kurkkaamalla sen kloakkiin (linnuilla on ns.yhteissuoli, kloakki). Jos sieltä tulee esiin siitin, hanhi on koiras, jos tätä ei löydy, hanhi on todennäköisesti naaras (joskus siitin jää huomaamatta). Toisilla roduilla sukupuolen näkee silmien väristä, jolloin koiraan silmät ovan jäänsiniset. Eli jos hanhellasi on jäänsiniset silmät, se on koiras, jos taas nilmät ovan jonkun muun väriset, voi se olla kumpi vaan.

Hanhet talvella ulkona.

Jos taas ei halua hanheaan kiusata, ja katsoa "hameen alle", paras tapa sukupuolitunnistamiseen on hanhen käyttäytymisen seuraaminen.  Jos ei ole pesintäaika, koiras on se joka seisoo vartiossa ja on muutenkin agressiivisempi. Hanhi koiras on usin se joka tulee viereen sähisemään.

Hanhet kestävät hyvin kylmää, ja voivat ulkoilla talvellakin, kunhan niille tarjoaa sulaa (mielellään lämmintä) kylpyvettä ja olki- tai heinäpatjan jonnekkin, jotta ne pääsevät lämmittelemään jalkojaan. Yöksi kuitenkin on varminta sulkea ne sisälle.  

Lisää talviulkoilua

Nyt voin sanoa, että kuten monet uskovat, hanhi on agressiivinen. Se ei silti tarkoita sitä, että kaikki yksilöt kävisivät heti kimppuun. Niiden kanssa vain pitää olla varovainen. Monesti hanhi väistää aikuista, mutta lapsia ja muita eläimiä ne eivät välttämättä siedä. Myös vieraita kannattaa varoittaa, jos hanhet kulkevat pihassa vapaina.

Kesyhanhi ei juurikaan lennä, koska se on niin raskasrakenteinen. Hanhelle riittääkin aidaksi vaikkapa lammasverkko, josta se ei pääse läpi. Meillä hanhet ovat, hyvien olosuhteiden vallitessa, alamäkeen vauhtia ottaessa, liitäneet metrin korkeudessa, noin parin metrin matkan.

Meillä on neljä hanhea, joista kolme on valkoisia kotihanhia, ja yksi on ilmeisesti skånenhanhi. Koska emme ole roduista täysin varmoja, emme koskaan tule myymään rotupuhtaita hanhia.