Jaahas. Se olisi yksi yö vielä aattoon. Meillä ainakin vanhempi pojista jo odottaa kovasti.
Tänään ajattelin kertoa vähän vuohista, ja meidän Uunosta, josta jotain olen aikaisemmin jo kertonutkin.
Vuohi on yksi vanhimmista ihmisen kesyttämistä kotieläimistä. Vuohi on aina ollut monipuolinen kotieläin. Siitä on saatu maitoa, lihaa, villaa ja nahkaa. Vuohia on käytetty, ja käytetään edelleenkin jossain päin maailmaa, uhrieläimenä uskonnollisissa menoissa (syntipukki). Varhaisimmat kesyvuohet ovat todistetusti eläneet ihmisen kanssa jo 10 000 vuotta sitten, Iranin alueella. Ensimmäiset viini- ja vesileilit olivat tehty vuohennahasta.
Vuohirotuja on maailmalla yli 300. Niitä on jalostettu eri käyttötarkoituksiin. On villaa tuottava mohairvuohi, lypsyvuohi, "halvaantuva" vuohi (tämän rodun alkuperä ja tarkoitus on minulle hämärän peitossa) ja monia muita.
Vuohi on hyvin utelijas ja älykäs. Tämä asettaa haasteita vuohen omistajalle, jonka pitää olla paljon vuohta älykkäämpi ja keksiä ennen vuohta kaikki kommervenkit. Vuohesta kuuleekin joskus sanottavan, että jos se ei tee pahojaan, se taatusti suunnittelee sitä.
Äitivuohi on kuttu, isävuohi on pukki ja näiden lapsi on kili. Leikattu urosvuohi on rupukki. Leikkaamaton pukki HAISEE kiima-aikana. Rupukilla ei ole sukupuoliviettiä, joten se ei haisuttele.
Meidän Uuno on rupukki. Uuno on ihanan rauhallinen tapaus. Lapset rakastavat Uunoa ja sen silittely ja ruokkiminen onkin Antonin mielestä se päivän kohokohta. Uuno on ulkonäöltään mallikelpoinen vuohi, joten on sinänsä harmi, että se on leikattu. Uunosta olisi saanut hienon siitoseläimen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti