Atla kotiintulopäivänä |
Isosveitsin paimenkoira, tuttavallisemmin grosse, tuli meille kolme vuotta sitten. Olin jo pitkään haaveillut grossesta, ja ollut pentuvälitysjonossakin vuosia, kunnes yhtenä päivänä sain pentuvälittäjältä sähköpostia, jossa luki että olisi suomalainen pentu Ranskassa tarjolla.Tästä olin tietenkin riemuissani. Ja niin meille tuli Armada, eli tuttavallisemmin Atla.
Atla kotiutui nopeasti |
Atla tuli meille n.4kk:n iässä, ja se olikin saanut olla emonsa kanssa siihen asti, jonka huomasin olevan varsin hyvä asia. Atla oli oppinut emoltaan paljon asioita siihen mennessä. Se ei kertaakaan tehnyt tarpeitaan sisälle (paria ilopissaa lukuunottamatta), eikä se myöskään pureskellut mitään luvatonta.
Atlasta kasvoi kaunis (meidän omasta mielestä) ja kiltti koira. Se oli heti esikoisen syntymän jälkeen täysin lasten koira. Tällä tarkoitan sitä, että koira itse päätti olla lasten koira, eli lapset saavat kiipeillä sen päällä (tosin tästä ei äiti tykkää), viedä ruoat koiran suusta (tästäkään äiti ei tykkää) ja se ei ota lasten kädestä mitään, vaikka lapsi väkisin yrittäisikin tunkea pullaa koiran suuhun.
Anton käyttää Atlaa tyynynä |
Jan käyttää Atlaa kiipeilytelineenä ja Atlaa väsyttää |
Myös lasten vauva-aikana Atlasta oli hyötyä. Se hälytti minut aina paikalle, jos vauva heräsi päiväunilta, jo ennen kun itkuhälyttimestä kuului mitään. Luovuinkin itkuhälyttimestä kokonaan, kun se kävi turhaksi. Atla oli paljon varmatoimisempi.
Atla on myös loistava koira navetassa. Se ei ole ikinä tehnyt millekkään eläimelle mitään. Se on ollut tipujenkin ympäröimänä ilman, että oli huolta tipujen turvallisuudesta. Pupujen korvat se pesi silloin kun se vielä pääsi pupujen luokse. Lampaille se ei ymmärtänyt tehdä yhtään mitään.
Jan on varastanut Atlan puruluun |
Atla toimii myös hyvänä pihavahtina. Se ilmoittaa matalalla haukulla aina, kun joku tulee pihaan. Myös Atlan suuri koko tekee siitä hyvän pihavahdin. Monet kun karttavat suuria ja tuntemattomia koiria, mikä onkin ihan viisasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti