Meidän possu haettiin Juvalta, Etelä-Savosta, vuonna 2011. Lilli-Putin koko nimi on Väänälän Lilli-Putti. Meidän Lilli-Putilla ei ole mitään tekemistä sen edesmenneen julkkis Lilliputin kanssa.
Minisika (mikro kokoisena) on mainio lemmikki. Se on luonnostaan siisti eläin. Se oppii helposti tekemään sisällä tarpeensa laatikkoon, ja käymään tarpeillaan jopa ulkona. Sika on muutenkin nopea oppimaan, kun houkuttimet ovat riittävät (ruoka).
 |
| Lilli-Putti vielä sisäpossuna |
Meillä Lilli-Putti oli alunperin meillä sisäpossuna, mutta sai siirron navettaan, kun se innostui vähän liikaa syömään lasten likapyykkiä.
Lilli-Putti pärjäsi hienosti koirien kanssa, ja lapsetkin saivat sitä silitellä. Koirien kanssa tuli kerran yhteenotto, joka päättyi koiran kannalta tappiollisesti.
Minisialle on olemassa oma rehu. Sille ei siis käy lihasikojen rehut, koska ne ovat liian vahvoja ja lihottavia pienelle possulle. Lihasika kuitenkin on tarkoitus kasvattaa isoksi nopeasti, kun minipossu saa kasvaa omaa tahtiaan sen kokoiseksi kun se vaan kasvaa.
 |
| Lilli-Putin talviasumus |
Minisia ruoan voi myös tehdä itse. Sika on sekasyöjä, jonka pääasiallinen ravinto (luonnossa) koostuu kasveista ja niiden juurista. Proteiinilisän tarjoaa ajoittain löydetty raato. Tätä mukailemalla pystyy kotona laittamaan monipuolisen appeen possulle. Meillä sika saa kaikki ruoantähteet, hapanmaitotuotteita (piimää tai viiliä), kasviksia ja hedelmiä. Lisäksi tarjoamme päivittäin monivitamiinia juomaveden joukossa. Vettä ja heinää meillä on aina minisialle tarjolla. Sian elimistö on hyvin samankaltainen kun ihmisellä, joten myös sian ruokavalion pitää olla vähärasvainen ja -suolainen.
Minisika on helppo syöttää lihavaksi, koska sika haluaa aina syödä. Keskimäärin minisika kuluttaa n.2000 kcal päivässä. Lihava sika ei voi hyvin, kuten ei myöskään liian laiha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti