Välillä on ihan hauska pysähtyä muistelemaan menneitä. Ajattelimme siis muistella meidän edellisiä koiria, alkaen emännän lapsuuden koirasta Karlasta, jatkaen siitä Nelli mäyräkoiran kautta Gucci huskyyn. On niitä koiria ollut muitakin, mutta tässä on ne rakkaimmat.
Emäntä sai ensimmäisen "oman" koiran joskus 1995 lopputalvesta, jos sitä nyt pystyi talveksi kutsumaan. Sinä talvena ei kyllä paljon lunta ollut, ja sekin vähä tuli Äitienpäivänä... No, tämä ensimmäinen koira oli berninpaimenkoira, ulvilalaiselta kasvattajalta. Nimeksi valittiin Briitun Karla, tuttavallisemmin vaan Karla. Karla tuli toimeen kaikkien kanssa, varsinkin lasten. Karla veti pulkkaa ja puista rekeä perässään, lasten riemuksi. Karla eli 13 -vuotiaaksi.
 |
| Karla jo vanhana |
Nelli (jonkinlainen mäyräkoira, tavallista mäyräkoiraa huomattavasti piemenpi) tuli n.4 vanhana, joskus 2000 -luvun alussa (en muista vuotta tarkasti). Nelli oli eläinsuojelutapaus, ja se pelkäsi vöitä ja määrätynlaisia kenkiä loppuun asti. Kun laitoin isännän housuja pesuun, ja otin niistä vyön pois, koira juoksi paniikissa karkuun. Nelli oli sellainen tapaus, että se olisi syönyt itsensä halki, tai toisena päivänä se piilotti puolet ruoastaan sohvaan. Nelli oli myös paras rotta/myyrä/hiiri -koira, mitä meillä on ollut. Se tiesi myös miten ison kalan sai yhdellä puraisulla hengiltä. Nelli kuoli 13 -vuotiaana, jolloin tulimme siihen tulokseen, että kivut olivat jo Nellille liikaa. Nellillä olikin jo syövän esiaste. Joskus kun näkee mäyräkoiria myytävänä, minulle iskee vastustamaton halu hankkia vielä yksi mäykky.
 |
| Nelli tutussa puuhassa: Kerjuulla |
Isännän ehdoton ykköskoira oli Gucci. Gucci oli siperianhusky, jolla oli jäänsiniset silmät. Gucci oli syntynyt ulkona, talvella, ja viettänyt ensimmäisen osan elämästään kasvattajalla huskylaumassa ulkona. Gucci siis törmäsi meillä ensimmäisen kerran lattiaan. Se oli pelottava. Gucci oli hyvin arka ja pelkäsi aluksi kaikkea. Jopa maksalaatikko oli pelottava. Gucci kuitenkin sopeutui pian sisäkoiran arkeen, ja rakasti lopuksi takkaa ja lattialämmitystä, ja vihasi pakkasta ja sadetta. Gucci oli täysin lasten koira. Se rakasti kaikkia lapsia. Oli kyseessä kenen lapsi tahansa ja minkä ikäinen lapsi tahansa. Paras muisto Guccista lasten kanssa on, kun esikoinen oli vauva. Gucci käpertyi aina Antonin viereen nukkumaan, varoen tarkkaan, ettei mene lapsen päälle. Sääli sinänsä, että Gucci oli syntymästään asti kovin sairas. Se oli allerginen itselleen ja sillä oli lievä epilepsia. Lopulta Guccin kohtaloksi koitui juuri tuo epilepsia, kun se sai neljä kohtausta perätysten. Näin ei ollut ennen tapahtunut. Tämä kohtausten sarja aiheutti koiralle aivovaurion, jonka jälkeen päätimme että on Guccin aika mennä. Gucci oli tällöin 6 -vuotias.
 |
| Gucci meille tullessaan |
 |
| Gucci on jo kotiutunut |
 |
| Gucci isona |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti